Tekniikan museo

Tekniikan museo tarjosi mielenkiintoisen kattauksen monenmoista tekniikkaan liittyvää esineistöä ja tarinoita. Oli vanhoja puhelimia, televisioita, radioita, puhelinkeskuksia, modeemeja ja virtapiirejä. Isompia laitteita edustivat ensimmäinen sähköauto laatuaan, kahmuri, hissin konehuoneen moottoristo ja klapikone. Elämiseen liittyvää tekniikkaa eri vuosikymmeniltä oli havainnollistettu kunkin aikakauden tyylin sisustetuilla olohuoneilla. Miljööltään museo oli pauhaavan koskimaiseman ympäröimä.

Von Wrightin veljekset ja Ankallisgallerian aarteita Ateneumissa

Ateneumista löysimme mukavan sekoituksen suomalaista perinnetaidetta ja Ankkalinnan teoksia samoista aiheista. Yläkerta oli täynnä Von Wrightin veljesten uskomattoman tarkkoja maalauksia suomalaisesta luonnosta ja etenkin eläimistä. Kaikille tuttu taistelevat metsot oli saanut rinnalleen lukuisia muitakin metsoaiheisia maalauksia.

Ankallisgallerian taideaarteet oli ripoteltu suomalaisten taideaarteiden sekaan toisen kerroksen Suomen taiteen tarina -näyttelyssä. Ankkalinnan taideteoksia oli hauska bongata perinteisten klassikkoteosten seasta. Näin vanhatkin teokset saivat aivan uusia ulottuvuuksia, kun ne rinnastettiin saman aiheen erilaiseen tulkintaan. Esimerkkinä Nantti Vonriktin Taistelevat Ankat.

Didrichsenin taidemuseo

Kävimme Didrichenin taidemuseossa katsomassa Osmo Rauhalan tauluja museon yläkerrassa, jossa näyttely olikin molemmissa saleissa.
Hänen taiteensa on hyvin modernia, kuten kuvasta näkyy.
Pääsimme sukeltamaan hänen teosten kiehtovaan maailmaan.

Akseli Gallen Kallelan museo

Akseli Gallen Kallelan museossa oli vanhanajan tunnelmaa. Näyttelyn aiheena oli kuuluisien taiteilijoiden mm. Gallen Kallelan tauluista tehdyt tatuoinnit. Totesimme etteivät tatuoinnit ole meidän juttumme.

Vanha raatihuone ja J.L.Runebergin kotimuseo (Porvoo)

Porvoon vanha raatihuone, Suomen vanhin raatihuone, oli kolmessa kerroksessa. Alimmassa kerroksessa oli Jokilaaksojen valtiaat -näyttely, keskimmäissä mielenkiintoisia maalauksia ja ylimmässä kerroksessa vanhoja pukuja, kenkiä ja ihmishahmoja Porvoon menneisydestä.

J.L. Runebergin kotimuseo on myöskin Suomen vanhin kotimuseo. Puutalo puutarhoineen vei kävijät mukaansa Runebergin aikaan ja elämään. Esillä olivat huonekalut, metsästysaseet, ruokailuvälineet sekä muu sisustus, joka kuului Runebergin kotiin.

Urho Kekkosen kotimuseo

Presidentti Urho Kaleva Kekkosen kotimuseo sijaitsee Tamminiemessä. Koti oli kahdessa kerroksessa, joista alhaalla viralliset tilat ja yläkerrassa makuu- ja vierashuoneet. Tamminiemen sisustus oli 70- ja 80-lukujen vaihteesta täynnä ajan hengen taidetta.

Emma

Emmassa tutustuimme Futuro-taloon, sekä suuressa tilassa oleviin näyttelyihin, lelumuseoon ja Espoon kaupungin museoon.
Mielenkiintomme vei opastettu käynti Futuro-talossa, joka oli aivan UFO:n muotoinen. Taloja on maailmassa jäljellä 65 kappaletta. Hinta on nykyisin noin 120 000 €, joka on Pariisissa sijaitsevan myynnissä olevan Futuro-talon pyyntihinta.

Teatteri-, hotelli- ja ravintolamuseot

Yritimme ensin mennä valokuvataiteen museoon, mutta siellä oli näyttelyn rakentaminen kesken, joten päädyimme teatteri- sekä hotelli- ja ravintolamuseoon.

Teatterimuseossa pääsimme kokeilemaan mm. säätiedottajan roolia kameran edessä. Museosta löytyi myös erilaisia vanhoja rooliasuja. Kokeilimme myös teatterilavan valojen säätämistä.

Hotelli- ja ravintolamuseossa oli erilaisia vanhojen hotellihuoneiden sisustuksia sekä vanhoja baareja sisustuksineen. Tupakan savun saattoi aistia pöydillä esillä olevista tuhkapeista. Museossa sai myös arvata hajun perusteella eri putkiloista, mikä mauste oli kyseessä.

Didrichsenin taidemuseo

Didrichsenin taidemuseota hallitsi Juho Rissasen elämänläheinen ja aikaansa sekä Rissasen elämää kuvaava näyttely.  Alakerrassa oli kuitenkin  aasialaisia muinaisesineitä ja Meksikon, Keski-Amerikan ja Andien korkeakulttuurien esineistöä. 

Anu Pentik - Taidehalli

Anu Pentikin näyttelyssä oli erityyppisiä huoneita. Yksi oli kukkahuone, toisessa oli kivikasa ja kolmannessa oli veistos istuvasta pojasta. Jokaisessa huoneessa oli lisäksi muutakin, kuten pilvisumua, paratiisin lintuja sekä viinirypäleitä (suuria).
Kaikki näyttelyssä oleva taide on myytävänä.

Ateneum sarja!

Ateneumin Suomen taiteen tarina-näyttely oli tauon jälkeen ensimmäinen kohteemme. Tähän näyttelyyn käymme tutustumassa useamman kerran huone kerrallaan, sillä teoksia on niin paljon, ettei kaikkea ehdi kerralla katsoa.
Museokortti on jo reilusti maksettu takaisin pääsymaksujen hinnoilla.

Sinebrychoffin museo

Sinebrychoffin museo on jaettu kolmeen osaan: ikoninäyttely, Caesar van Everdingen sekä Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseo. Näistä viimeiseen on ilmainen sisäänpääsy.
Kellarissa sijaitsevasta ikoninäyttelystä jäi mieleen restauroitu ikoni, jossa mieshahmon silmät olivat alkuperäisessä todella kaukana toisistaan ja restauroituna ne olivat todella lähellä toisiaan.
Caeserin maalaukset Rembrantin ajalta olivat todella näyttäviä ja pikkutarkkoja. Pienimpien miniatyyrimaalausten katselua varten oli jopa suurennuslasit vieraiden käytössä. Oudon yksityiskohdan Caesarista antoi tieto, että hän oli naimisissa sisarpuolensa kanssa... Tuli vähän mieleen, että oliko tuokin pakko kertoa näyttelyssä.
Sinebrychoffien kotinäyttelyssä tunnelma oli vapaa ja yleisölle oli tarjolla jopa istumapaikkoja niin halutessaan.

Mannerheim museo

Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin museo on hänen kotitalonsa. Sisään mentäessä tunnelma vyöryy päälle. Mannerheim oli sotilas, mutta myös tutkimusmatkailija, ravintoloitsija, pankinjohtaja, kahden lapsen isä ja puoliso (vaikka ero tulikin).
Talo jakautui kahteen kerrokseen, joista ylempi oli asumiseen makuuhuoneineen ja kylpyhuoneineen. Alakerrassa oli ruokasali ja työhuone.
Koko talon sisustuksen on suunnitellut omistaja itse. Esimerkkinä mainittakoon yksinkertaisesti sisustettu makuuhuone kovalla laverisängyllä, yhdellä vaatekaapilla ja peililillä varustettuna. Tuo huone oli vastakohta muutoin ylellisesti sisustetulle talolle. Ajan henki huokuu restauroidusta talosta edelleen.
Museossa ei saa kiertää vapaasti omien halujen mukaan, kierrokset ovat opastettuja pe-su klo 11-15. Oppaamme oli innostunut  asiasta ja puhui kuin aateliset hienoine sanoineen!

Modigliani

Perjantaina tiemme vei Modiglianin näyttelyyn, jonne emme viimeksi ehtineet. Tälläkin kerralla museokortti toimi ja yhteenlaskettu voittomme on 10+12+17 euroa = 39 euroa. Kortin hinta oli 64,90 euroa, joten vielä on käytävä tappioiden nollaamiseksi.

Itse näyttely oli yhdessä kerroksessa. Maalausten lisäksi modigliani on tehnyt veistoksia ja piirustuksia. Näyttely on tavallisellekin lähes taiteesta ymmärtämättömälle tallaajalle mukava kokemus. Näyttelyn käy helposti läpi tunnissa.

Ateneum tai siis sittenkin Kiasma

Tarkoituksemme oli mennä Ateneumin Modigliani-näyttelyyn, mutta myöhästyimme aukioloaikojen suhteen. Perjantaisin Ateneum sulkee ovensa klo 18. Pikaisen miettimisen jälkeen päätimme kipaista puolen kilometrin päässä sijaitsevaan Kiasmaan.
Kiasmassa oli tarjolla rajua Arman Alitzadin ja Meeri Koutaniemen näyttelyä. Valokuvia esimerkiksi intialaisista happoiskujen uhreista, pulloja joissa happoa oli kuljetettu ja teosten kuvausteksteistä saattoi lukea tarinoita sikäläisestä elämästä.
Kevyempää katseltavaa löytyi Kiasman kokoelmanäyttelystä, joissa oli hyvin eri tyyppisiä teoksia. Esimerkiksi kollaasihuone, joka eli omaa elämäänsä. Huoneen seinälle heijastetussa seinäkellossa saattoi olla kolme sekuntiviisaria ja kellotaulu katosi lopuksi kokonaan.

Museokortin käyttöä

Meitä on kaksi,  minä ja puolisoni, jotka hankimme museokortin. Ensimmäinen museokäyntimme kohdistui pilkkutaiteilija  Yayoi Kusaman näyttelyyn tennispalatsissa. 

Näyttely alkoi pilkkuhuoneesta, joka oli vuorattu peileillä ja lattioilla oli pilkullisia sienen näköisiä taideteoksia. Aikaa huoneessa oloon oli 30 sekuntia. Huomioimme, että huoneen reunassa seistessä näki oman sivuprofiilinsa useakertaisena. Itsensä näki myös suoraan edestäpäin, mutta hämäävästi kaukana seisomassa.

Näyttelyn muut osat, kuten pilkkuhuone (kuva) oli myös mielenkiintoinen. 

Yaoyoi pelasi paljon peileillä, mutta pilkut saattoivat koostua myös maalauksiin liimatuista makaroneista. 

Viimeisessäkin huoneessa oli pilkkuja ja peilejä, mutta myös hämäävästi lattianrajaan sijoitettuja vesialtaita, jotka näyttivät jännästi kiveltä. Miespuolinen bloggari testasi tämän sormella.

Museoilijat 

T ja S